Tietoa Eri Asioista
Alla on kätevästi
txt-formaatissa vinkkejä sun muita huijauksia eri peleihin. Jos näitä
tulee paljon, eli viitisentoista tai yli, ne saavat oman sivunsa:
Tiedostoja saa linkittää omille sivuilleenkin jos siltä tuntuu tai
ainakin mainita alkuperän. :-)
- GTA
San Andreas
- Indiana Jones And
The Fate Of Atlantis
- Settlers 2
Kuumat linkit, nyt vain kolme kappaletta:
Tähtisiemen (Starseed) (Tähtisiemen on käsite ihmiselle, jolla on esim.
kiinnostus sci-fiin ja tieteeseen, kiinnostus tiettyyn
tähtijärjestelmään tai planeettaan tai vaikkapa taipumus erikoisiin
taitoihin joihin kuuluu kyky oppia nopeasti taitoja.)
Open
Transport Tycoon (Saatavilla eri järjestelmille 32- ja 64-bittisenä,
uusi ikkuna aukeaa.)
Suomalaiset Markkasetelit (Sivustoa
täydennetään aina välillä.)
NUOTION KÄYTTÖVINKKEJÄ,
OHJEITA JA FAKTAA ALLA
Suomessa avotulen teko ilman maanomistajan lupaa on aina kiellettyä. Jos
saat luvat, voit tehdä nuotion ellei voimassa ole metsäpalovaroitusta.
Tällöin ei edes maanomistaja saa tehdä mailleen tulta.
Metsäpalovaroitukset voit tarkistaa esimerkiksi
Ilmatieteenlaitoksen sivuilta tai seuraamalla säätiedotuksia
radiosta tai televisiosta. Nuotiopaikka on valittava niin, että tuli on
aina hallinnassa. Hiekkainen maapohja on sopivin nuotiolle. Soisille
alueille ja havumetsäisille pohjille ei ei kannata tulta laatia, koska
kipinä voi kyteä salakavalasti jopa useamman päivän. Kalliossa ei ole
tätä ongelmaa, mutta kallio taas halkeilee voimakkaan lämpövaihtelun
seurauksena ja halkeamat säilyvät kalliossa useita vuosia ennen kuin ne
peittyvät jotenkin. Myös tuulensuojaisuus on syytä noteerata kun
valitsee nuotiopaikkaa, etteivät kipinät leviä vaarallisesti ympäristöön
aiheuttaen tulipaloriskin.
Sytykkeiksi käypiä aineksia nuotioon ovat: Ennen itse asiaan
menoa, jokamiehen oikeuksien mukaan elävää puuta ei saa kaataa eikä edes
kuivunutta tai kaatunutta puuta saa ottaa kysymättä lupaa
maanomistajalta, eli siltä; jolle metsäalue kuuluu. Maanomistajan
luvalla sytykkeitä onkin helppo keräillä. Kuivat risut, lehdet, varvut,
neulaset, kuiva heinä sekä puulastut syttyvät helpolla. Muista silti,
että elävästä koivusta ei saa repiä tuohta! Nuotion sytyttämistä voi
edesauttaa käyttämällä sytykkeeksi vaikka vanhaa kuittia,
karkkipapereita tai tyhjää tulitikkuaskia. Niin ikään steariini on hyvä
sytyke. Kuten tuossa alempana jo totesin, kuusen rungoista löytyvät
pihkamöykyt palavat hyvin ja korkealla lämmöllä myös kosteissakin
olosuhteissa.
Joskus bongasin partiolaiskirjasta puuaiheisen runon, sama runo löytynee
muualtakin netistä vaikka pasteamalla Googleen hakuun runon jonkun
fraasin, mutta itse arvelen, että tämän voinee laittaa tännekin koska
tämä löytyy helposti:
Kuusi paukkuu kokossasi, varo siis sä vaatteitasi.
Haapa palaa taulan lailla, liekki lämpöä on vailla.
Savu nousee katajasta, sitten rungot syttyy vasta.
Kosteaa on raita puuta, käytä ellet löydä muuta.
Koivusta saat hyvää tuhkaa, suopa loppumaan jos uhkaa.
Leppä kuluu nopeasti, käytä sitä varovasti.
Honka parhain kokkopuista, rakovalkeata muista.
On ihan tosi, että kuusi paukkuu palaessaan sen sisältämän pihkan
takia. Pihka itse taas on oman havainnon perusteella herkkä syttymään.
Haavan kohdalla viitataan lienee siihen, että puu syttyy herkästi (taula
viittaa taulakääpään, joka palaa herkästi lämmitessään), mutta ei anna
kovin paljoa lämpöä. Haapaa on kohtuuhelppo veistellä lastuiksi
kylläkin.
Leppä taas on lämpöarvoltaan ainakin heikonlainen ja kyllä aika
nopeasti syttyvä kuivana puuna.
Katajan kohdalla mainittu savu tarkoittaa juuri sitä mitä sanotaankin,
joskus tullut käytettyä savustuksessa vuosia sitten. Mänty taasen ei
kipinöi niinkään ja lämpöarvokin on samaa luokkaa kuin koivulla. Huomaa
silti, että pylväskataja on Suomessa rauhoitettu laji jota ei saa
kaataa. Kokemuksen perusteella taasen voin sanoa, että kuollutta katajaa
on vaikea veistellä puukolla puun kovuuden ja sitkeyden takia.
Koivun kohdalla mainittu suopa liittyy seikkaan, jossa esimerkiksi
mäntysuopaan lisätään fosfaatteja ja fosfaatteja on kasvien
palamistuhkassa, ilmeisesti tämä on siksi noteerattu tuossa puurunossa?
Moniko oli
tietoinen, että mäntysuopa on oikeastaan saippuaa? Sitä valmistetaan
Wikipedian mukaan tislatusta mäntyöljystä ja natriumlipeästä ja seokseen
lisätään tavallista soodaa eli Natriumbikarbonaattia (E500) ja
fosfaatteja.
Karkeasti sanoen mäntysuovan ainekset ovat: Tislattua mäntyöljyä,
natriumlipeää, natriumbikarbonaattia (E500) ja fosfaatteja joita saa kasvien
palamistuhkasta.
KASETIT DIGIMUOTOON
On varmaan moniakin, joilla kasetteja on
kymmeniä, ellei satoja, niissä voi olla lapsuuden puheita tai
puheopetusta, omaa lapsuuden lauleskelua tai klassisia musabiisejä joita
on vaikea löytää nykyisin digimuodosta. Kasetit olisi ollut kätevä
muuntaa Mulletoi-verkkokaupasta saatavalla laitteella, mutta ainakaan
itse laite ei ole enää näemmä heidän valikoimassaan. Hinta oli noin 50 euron luokassa, mutta se oli
silti sen arvoinenkin. Tuote liitettiin tietokoneen vapaaseen
USB-porttiin, sitten ladataan Audacity ja jos sinulla on se jo, päivitä se
uusimpaan versioonsa että toimii paremmin.
Audacityyn saa suomeksi kielipaketin laitettua myös. Audacityn ollessa
päällä kelaa kasetti ensin Konig-nauhurilla (se oli sen merkki) alkuun ja
sitten stop-painiketta ettei nauha veny. Aloittaessasi muunnon, pistä
ensin kasetti pyörimään ja heti perään Audacitystä Record-painiketta eli
painike, jossa on punainen pallo. Huomaa, että äänet taltioituvat
reaaliajassa, tämä siis meinaa sitä, että jos kasetin pituus on vaikka
30 minuuttia, joudut odottamaan 30 minuuttia, mutta yhteensä noin
tunnin, koska kasetin sekä A- että B-raita on molemmat 30 minuuttisia.
Kun olet saanut kasetin yhden puolen talteen, tallenna tilanne kohdasta
Tiedosto --> Tallenna projekti nimellä... ja kirjoita haluamasi nimi
projektille joka tallennetaan levylle *.aup formaatissa.
Seuraava vaihe vaatii opettelua jotta hallitsee sen, koska ääntä
luultavasti voi joutua parantamaan poistamalla kohinaa, vahvistamalla
ääntä jne... mutta nuo kaksi on ne yleisimmät. Kohinan poisto: Valitse
muutama sekunti mistä tahansa kohtaa raitaa (ei kuitenkaan kohdista,
jossa on ääntä) ja maalaa se vetämällä se tummanharmaaksi, sitten kohta
Efekti --> Kohinan Poisto --> klikkaa: Get noise profile/Hae
kohinaprofiili.
Nyt, maalaa koko raita tummanharmaaksi ja valitse uudelleen Efekti -->
Kohinan Poisto ja OK ja odota! Tämä kestää jonkun aikaa riippuen kuinka
pitkä on äänitallenne. Itse Kohinan Poisto löytyy laajasta valikosta
aika ylhäältä, esimerkiksi itsellä se on Audacityssä 6:ksi ylinnä. On
myös fiksua tallentaa kohinan poiston jälkeen projekti esim. painamalla
CTRL+S (Save), jos jokin mättää, paina CTRL+Z (Undo, eli Kumoa).
Muita pikatoimintoja on mm. CTRL+C (Copy), CTRL+X (Leikkaa) ja CTRL+V
(Liitä) sekä CTRL+P (Tulosta), nämä samat pikatoiminnot ovat
käytännöllisiä useissa Windowsin alla pyörivissä ohjelmissa joihin emme
nyt mene.
Muita efektejä, joita on syytä opetella aluksi, ovat juuri äänen
vahvistus ja muuta nopeutta. Tallenna aina työsi ennen kuin alat hommiin
ettei tule pahaa mieltä. Voit jopa harjoitella näitä jonkun kokeneemman
kanssa jos siltä alkaa tuntua.
Koska kasettien kaikki biisit ovat samassa raidassa, ne tulee erotella
erikseen. Tämä tapahtuu helpoiten valitsemalla alkukohta ennen musiikkia
klikkaamalla raitaa hiirellä, sitten valitsemalla loppukohta painamalla
pohjaan Shift (Paksu ylänuoli),sitten CTRL+X painaminen ja valikosta
Raidat --> Lisää Uusi... --> Stereoraita ja sitten uuden stereoraidan
kohdalla ihan sen alussa CTRL+V (tallenna prosessi). Toista tämä
kaikille musiikkikohdille (tai yleensä kohdille, joissa on ääntä) Tyhjät
kohdat saat pois maalaamalla ne ja sitten painamalla Delete-painiketta.
Itse Audacity on ilmainen ohjelma ja kenen tahansa saatavilla maissa,
joissa netin käyttö on vielä vapaata.
TIETOKONEEN MITTAYKSIKÖT
Jotenkin tämä asia on kovin kiistelty
nykyaikana. Esimerkiksi siitä on monta eri mielipidettä, mikä on oikea
tapa merkitä bittiä ja tavua? Suomessa käytetään tavuille lyhennettä t
(tavu) mutta kansainvälisesti se on syytä merkitä B (byte). Yksi tavu
taas vastaa kahdeksaa (luku 8) bittiä eli bitti merkitään silloin b (bit)
jossa pieni b ilmaisee sitä, että bitti on yksikkönä pienempi kuin tavu.
bitillä on lisäksi etuliitteitä tyyliin kbit. (Tämä siksi, jottei
lyhennettä sekoitettaisi yhdessä tavun lyhenteen B kanssa.) Sitten on
Mbit ja Gbit sekä jopa Tbit.
Tavujen kohdalla taas on pienimmästä suurempaan
suositeltua käyttää seuraavia mittoja: kB, MB, GB, TB ja PB tai
suomessa: kt, Mt, Gt, Tt ja Pt. Eli kilotavu, megatavu, gigatavu,
teratavu ja petatavu. Tavu onkin yleensä tapana lyhentää juuri t mutta
vain suomenkielisenä lyhenteenä. Toinen ja hyvin pätevä, sekä
käytännöllinen tapa on kansainvälinen tavun yksikkö B. (Tosin joskus
näkee tavun lyhennettävän harhaanjohtavasti "b" joka on bitin lyhenne.)
Suomessa termi tavu juontaa merkityksensä siitä, että tietokoneesta
riippuen kahdesta tai useammasta tavusta muodostuu sana (word).
Myös
törmää nykyisin käsitteeseen bittisyys, kuten 32- tai 64-bittinen.
Muista, että esim. 1 MB ei ole 1000 kB vaan oikeasti 1024 kB ja
vastaavasti: 1 PB = 1024 TB = 1048576 GB = 1073741824 MB = 1099511627776
kB = 1125899906842624 tavua.
Entä sitten 32- ja 64-bittinen Windows? 32-bittinen Windows tukee
RAM-muistia maksimissaan 8 gigatavuun asti, kun taas 64- bittinen
Windows osaa käsitellä huomattavasti enempi muistia, teoriassa emolevyn
omat rajat asettavat muistin määrälle rajan. Nykyisin emolevyjen osalta
ei ole harvinaista, että muistituki on 32 gigatavua RAM-muistia tai jopa
enempikin. Tosin jotkut kotikäyttöön suunnatut järjestelmät voivat
rajoittaa muistin käyttöä.
Kuvien resoluutioita ilmaistessa käytetään lyhennettä dpi, esim. 150 dpi,
300 dpi, 600 dpi, 1200 dpi joka tulee sanoista "dots per inch" eli
pistettä tuumaa kohden. Mitä isompi resoluutio, sen tarkempi on
tulostettava kuvakin. Eli jos tulostat A3 arkille 600 dpi:n kuvan, se on
paljon tarkempi kuin 150 dpi:n vastaava kuva.